Sato vainon keskellä Meksikossa

Palveltuaan vuosia Meksikon ”Hiljaisuuden kehässä” Beatriz ja hänen miehensä luopuivat johtajuudesta ja jättivät palvelutyön nuoren lähetysparin käsiin, jota he olivat opettaneet. Vainosta, pelosta ja vaikeuksista huolimatta alueen uskovat jatkavat kasvamista uskossa, kokoontuvat yhteen ja jakavat evankeliumia. Vaikka Beatriz toipuu yhä vainon seurauksista, hän on toiveikas siitä, että vuosien uskollisen palvelun aikana kylvetyt siemenet tuottavat vielä jonain päivänä suuren sadon.

Vaikka Beatriz luopui johtajuudesta, hänen perintönsä elää hänen opettamiensa naisten kautta.

Kuukausien ajan Jumala oli herättänyt saman vakaumuksen sekä Beatrizin että hänen miehensä sydämessä: oli aika lähteä.

”Aluksi en halunnut”, hän muisteli. ”Ajattelin koko ajan ryhmän naisia. Miten voimme jättää heidät tänne yksin?”

Lähes kuusi ja puoli vuotta pariskunta palveli lähetystyöntekijöinä Hiljaisuuden kehässä – laajalla alueella Meksikossa, jossa kristinusko on pitkälti torjuttua. Syvät ihmissuhteet olivat juurtuneet. Lähteminen tuntui lähes mahdottomalta.

Silti he tunsivat Jumalan johdattavan heitä uuteen vaiheeseen. He eivät vielä tienneet, että kyynelten vuosina kylvetyt siemenet olivat jo alkaneet kasvaa.

”Timoteuksia” kasvattamassa

Ennen lähtöään Beatriz ja hänen miehensä käyttivät kuukausia tarkoituksellisesti varustaakseen Ireneä* ja Emilianoa* – nuorta lähetysparia – astumaan johtajuuteen.

”Aloimme delegoida vähitellen”, Beatriz kertoi. ”Ensin saarnat, sitten raamattupiirit, sitten naisryhmät. Halusimme naisten alkavan nähdä heidät johtajina.”

Nykyään Irene ja Emiliano johtavat palvelutyötä Hiljaisuuden kehässä kokonaan. Pariskunnat tapaavat kasvokkain puolentoista kuukauden välein ja pitävät jatkuvasti yhteyttä tapaamisten välillä.

”Näemme heidät hengellisinä lapsinamme – meidän Timoteuksinamme.”

Beatriz

”Jumala salli meidän rakentaa kauniin ystävyyden Häntä palvellessamme”, Beatriz sanoi. ”Näemme heidät hengellisinä lapsinamme – meidän Timoteuksinamme.”

Usko, joka pysyy

Vaino jatkuu. Mutta niin jatkuvat myös kokoontumiset, rukoukset ja kasvu.

Osa naisista valmistautuu nyt kasteelle – hiljaiseen mutta merkittävään askeleeseen. Heidän yhteisöissään kaste ei ole pelkkä seremonia. Se on julkinen julistus, jolla on todellinen hinta.

”Heidän uskonsa on vahva”, Beatriz sanoi, ”mutta hylätyksi tulemisen pelko on yhä läsnä.”

Silti he kulkevat eteenpäin.

Eräs läpimurto tapahtui tämän vuoden alussa. Rachel-nimisen naisen mies alkoi käydä Irenen ja Emilianon avioliittotapaamisissa – hänen ensimmäiset askeleensa kohti evankeliumia.

”Se on valtava voitto”, Beatriz sanoi.

Palvelutyö lasten parissa jatkuu niin ikään ylivoimaisista haasteista huolimatta: köyhyys, huumeiden käyttö, rikollisuus ja hengellinen pimeys.

”Inhimillisesti katsoen näillä lapsilla ei ole tulevaisuutta”, sanoi Victoria Vélez, Open Doorsin tiimin jäsen maassa.

Ja silti Irene ja Emiliano yhdessä vapaaehtoisten kuten Carmenin kanssa tulevat paikalle viikko toisensa jälkeen – opettaen, jakaen ja tuoden valoa tuohon pimeyteen.

”Tiedän, että he itkevät, väsyvät ja lannistuvat”, Beatriz myönsi. ”Mutta he jatkavat. Inhimillisesti emme koskaan voisi tehdä tätä. Se on Pyhän Hengen työtä.”

Beatrizin aikana Emiliano ja Irene osallistuivat *Standing Strong Through the Storm* -koulutuksiin. Nyt he levittävät näitä oppeja uusien uskovien keskuudessa Hiljaisuuden kehässä ja opettavat heitä pysymään lujina paineen alla.

”Psykologista tukea ja raamatullista tietoa tarvitaan jatkossakin syvästi, joten kiitämme Jumalaa *Standing Strong Through the Storm* -oppaasta”, Emiliano sanoi.

Vastauksia rukouksiin

Äskettäisen alueen läpi tehdyn matkan aikana yksi rukousaihe nousi esiin yhä uudelleen: lisää lähetystyöntekijöitä jakamaan taakkaa.

Viikkoja myöhemmin vastaus tuli. Nuori kristitty pariskunta muutti alueelle ja pääsi Beatrizin kautta yhteyteen Irenen ja Emilianon kanssa.

”Lähetystyöntekijöille täällä yksinäisyys on yksi vaikeimmista asioista”, Beatriz sanoi. ”Joskus he tuntevat, etteivät he riitä.”

Siksi tämä uusi ystävyys tuntui paljon enemmältä kuin sattumalta.

Beatriz tänään

Beatriz ja hänen perheensä eivät enää asu kylässä. Paljon rukoiltuaan he muuttivat toiseen kaupunkiin, jossa hänen miehensä palvelee nyt pastoraalisessa johtotehtävässä.

Siirtymä ei ollut helppo. Open Doors kulki heidän rinnallaan hengellisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti.

”Se on ollut meille perheenä hyvin merkityksellistä”, Beatriz sanoi, ”ja myös Hiljaisuuden kehän naisille.”

Hän toipuu yhä vainon jättämistä haavoista. Hän muistelee, kuinka pelästynyt hän oli, kun tuntematon ihminen heidän uudessa kotikaupungissaan yksinkertaisesti kysyi, onko hän kristitty.

”Hän pitää huolta jokaisesta meistä, missä ikinä Hän haluaa meidän olevan.”

Beatriz

Tästä huolimatta hän uskoo, että Jumala hallitsee – hänen elämäänsä, perhettään ja sisaria, jotka hän jätti taakseen Hiljaisuuden kehään.

Kuten Paavali, hän ja hänen miehensä ovat oppineet luottamaan Jumalaan jokaisen muutoksen keskellä.

”Hän pitää huolta jokaisesta meistä, missä ikinä Hän haluaa meidän olevan.”

Tulevaisuus hiljaisuuden tuolla puolen

Beatriz kantaa Hiljaisuuden kehää yhä sydämessään.

”Vanhemmat sukupolvet ovat yhä hyvin sulkeutuneita evankeliumille”, hän sanoi. ”Mutta nuoret avaavat sydämensä. Uskon, että kahdenkymmenen vuoden päästä nämä kylät kertovat toisenlaista tarinaa.”

Matkansa alussa Jumala antoi hänelle lupauksen. Hän pitää siitä yhä kiinni.

”Se on lupaus – jokainen kylvetty siemen tuottaa hedelmää ajallaan.”

Beatriz

”Jotka itkien kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. Itkien he käyvät kylvölle siementä kantaen, mutta riemuiten he palaavat lyhteensä kantaen.” – Psalmi 126

”Ehkä me emme ole niitä, jotka korjaavat sadon”, Beatriz sanoi. ”Mutta toiset korjaavat. Se on lupaus – jokainen kylvetty siemen tuottaa hedelmää ajallaan.”

Ja niin Hiljaisuuden kehässä jatketaan kylvämistä.

*Nimi muutettu turvallisuussyistä.